Suojelusperkele

Missä sydän, siellä voima, missä rakkaus, siellä kotimaa.
Missä sydän, siellä voima, vaan missä me nyt kuljetaan.
Huomenna poltan vaatteeni, heitän yksitellen tuleen,
huomenna unohdan nimeni, vaikka kuinka se sattuu,
käyn yössä iho ylläni ja siivet levitettyinä,
merkitsen ja kirjoitan, nöyrryn ja nöyryytän.
Se tunteitasi rakastaa ja hengittää keuhkoissasi,
se silmiesi takaa katselee, se, rakastaja kaaoksen.
Olen saatanantaja, enkelintäjä, aineenvaihtaja, sielustaja,
alkuteos ja sanojen kirja, standardimallinukke,
olen kaariminuutti, isoympyrä, tapahtumahorisontti,
puoliintumisaikalainen, hiukkasten autere, tyven ja sees.
Teräkseen syntynyt suojelusperkele, pohjolan kivimäkeen.
Se muistaa sinun muistosi ja pelkää pelkojesi taakkaa,
se viimeisenä päivänä ylösnousee viereltäsi.