Ei Sankariainesta

Pimeytyvä taivas hehkuu ja maa askelta seuraavaa odottaa.
Se odottaa pientä askelta vaan, sitäkään en valmis oo ottamaan.
En ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.
Toiset purjehtii läpi elämän, jormat ojossa elävät elämän väkevän.
Mutta minä jäänyt laivasta oon, elämän suureen vaivastaloon.
Mä en ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.
Onni suosii rohkeaa. Mulle pienempi palanen vaan lohkeaa.
En ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.
Vapauden huuma päässäni jylisi. En enää palaa, nyt jää sylisi.
Täytyi hullun unta, täytyi hullun unta.
Täytyi hullun unta, täytyi hullun unta.
Täytyi hullun unta sen olla vain. Saanhan olla luonasi, rakkaimpain.
En ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.
Täytyi hullun unta sen olla vain. Saanhan olla luonasi, rakkaimpain.
En ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.