elämä on joenuoma leveämpi kaikkea
mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita
vesiensä paljous virtaa ruumiittemme läpi aina
sama kaipuu kantaa yli vuotten luoteiden
kokemuksin kirjoitetaan
kasvoihin sen tarinaa
kukoistuksen, voipumuksen
merkit äidinkielenään
ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
elämä on elettävä siellä missä syntyy:
maailmassa ainoassa joka on tai tulee
taivas sama päiväin yllä nauravien, itkeväin
näkymätön aavehahmo heijastuen virtaan
jokea on elämämme
virrankulku vaihtuva
jatkuen kun uppoamme
haamujemme joukkoon