Rannalla on hiljaisuus,
ei se meitä haittaa.
Ihan hyvä niin.
Tämä puhumattomuus
sitoo meitä yhteen,
niinkuin ennenkin.
Ja kaikki silti tietää,
kovin kauan ei tää
tule jatkumaan.
Kun noustaan ylös tästä
yötä viettämästä
me eri polut valitaan.
Suunta muuttuu.
Halusit tai et,
niin suunta muuttuu.
Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.
Ne poltetaan.
Kun hiillos sammuu,
ne savuna ilmaan haihtuu.
Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.
Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.
Me kohta ollaan
ison tien varrella
yksin ja irrallaan.
Ihan sattumalta kai
joku vuosi sitten
yhteen osuttiin.
Niinkuin toinen koti tai
pakopaikka oltiin
silloin kun tarvittiin.
Mutt kohta ketju hajoo,
kohta meiltä katoo
sanat, jotka yhdistää.
Kun noustaan nuotiolta,
rantahietikolta,
meri jäljet hävittää.
Suunta muuttuu.
Halusit tai et,
niin suunta muuttuu.
Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.
Ne poltetaan.
Kun hiillos sammuu,
ne savuna ilmaan haihtuu.
Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.
Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.
Me kohta ollaan
ison tien varrella
yksin ja irrallaan.
Suunta muuttuu.
Halusit tai et,
niin suunta muuttuu.
Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.
Ne poltetaan.
Kun hiillos sammuu,
ne savuna ilmaan haihtuu.
Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.
Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.
Me kohta ollaan
ison tien varrella
yksin ja irti,
irti ja yksin,
yksin ja irrallaan.