elmsi helminauha
lhti purkautumaan
jo silloin kun pysytit
ktiliden veret ensihuudoilla
vai oliko se kauneutesi?
sin lensit pois
kuin poikaset pesstn
ilman luonnon ihmett astuit ilmaan
kohtalo otti sinusta kuristusotteen
ja ptti rakkauden surusi
vaikka ainoa mit siit tiesit oli nukketalosi
koko elmn vierellsi elnyt
muutuit kuin muut
et huomannut muut muuttui mys
muisto itsestsi
nyt jo kolhiintunut valkoinen valhe
haudataan pois vaan
tll on tilaa
huoneeni on valkoinen kuin ei mitn
kvely lumen pll kuin emme kvelisikn
me upposimme se ei jaksanut kantaa meit
sin sanoit me olemme lhell kes
arvasit vrin sinua ei ole en