Istuu viereen pienimmän
Sängyn laitaan jää
Kuka kuiskii ikkunaan
Tuuli siellä puhuu vaan
Elokuisen illan viilentää
Niin hiljaa on äiti maa
Ilta väsyneen hiljentää
Hopeaa hiuksillaan
Ohjaa uneen kulkevaa
Hopeaa hiuksillaan
On hyvä nyt jo näin
On kenties
Kenties
Tarinoiden kuninkaat
Astuu huoneeseen
Silmät loistaa väsyneen
Lupaan käydä nukkumaan
Jos vielä hetken kuulla saan
Niin silmänsä sulkee nuo
Ne unimaailmaan aukeaa
Hopeaa hiuksillaan
Ohjaa uneen kulkevaa
Hopeaa hiuksillaan
On hyvä nyt jo näin
On kenties
Kenties