tuo kuppi pirunmaitoa
ja yll piikkivuoteella
ei meill ole ihoa
ei lihaa, verisuonia
aurinko nousee aina sielt
minne knnn kasvoni
ja vahvoin ksin uupunein
ojennan henkeni
sinulle jota en viel tunne
koetan laulun pystytt
ja jossain risteyksess
sellln maan tomussa
kasvot katsoo taivasta
kun sataa maitoa
hapanta ja paksua
maan ja lannan tuoksua
tummaa, verenlmpist
kasvojen mittaiseen huutoon
sinulle jota en viel tunne
koetan laulun pystytt